Mikä minussa on vikana? Jokin omituinen hermoyhteys tai aivosynapsi lienee muljahtanut päässäni jossain vaiheessa eloani, koska basmatiriisin tuoksu/haju salpaa hengitykseni. En pysty hengittämään normaalisti, jos vaikka rappukäytävässä haisee jonkun illallisbasmatiriisit. Hullua. Ja vielä hullumpaa on se, että kuitenkin pystyn kyseistä ruoka-ainetta syömään täysin normaalisti - vaikka kyllä se haju lievästi häiritsee syödessäkin. Enkä siis pidä hajua pahana, päinvastoin.
Tämä tuli nyt mieleen, ja halusin sen ylöskirjata, etteivät tulevat sukupolvet unohtaisi tätäkään tosiasiaa.
Jos te, lukemattomat lukijani, olette ihmetelleet, missä olen viime aikoina lojunut, ja miksei myöskään Sanis ole julkaissut uusia kirjoituksia, niin tässä tunnustus: meidät on riivannut uusi(?) netti-ilmiö, nimittäin Facebook! Ne teistä, jotka minut onyymisti tunnette, kirjautukaa, tutustukaa.
torstai, 11. lokakuu 2007
Basmatiriisi ja minä
torstai, 4. lokakuu 2007
Pelottava ilmasto
Ilmastonmuutos tulee, oletko valmis!
Luin juuri kaverin suosituksesta Michael Crichtonin kirjan Pelon ilmasto. Valitettavasti en taida suositella kirjaa eteenpäin.
Crichton tuli jossain määrin kuuluisaksi reilu viisitoista vuotta sitten julkaistuaan kirjan Dinosauruspuisto. Vieläkin kuuluisammaksi - tai ainakin rikkaammaksi - hän tuli muutamaa vuotta myöhemmin, kun Steven Spielberg ohjasi kirjan pohjalta elokuvan Jurassic Park.
Nyt Michael on keksinyt, että ilmastonmuutos ja maapallon lämpeneminen on vain höyrypäisten luonnonsuojelujärjestöjen keino pelotella ihmiskuntaa ja kerätä siinä sivussa hieman rahaa. Kirjaa lukiessa tuli mieleen erään nimeltä mainitsemattoman uskonnollisen lahkon julkaisut; siinä määrin naivistisesti kirjailija yrittää johdatella lukijaansa kohti oikeaksi katsomaansa totuutta.
Tämänpäiväisessä Helsingin sanomien uutisessa kerrottiin NASAn ilmoituksesta, jonka mukaan Pohjoisnavan jääpeite on tämän vuoden sulamisjakson jälkeen pinta-alaltaan 25 % pienempi kuin edellisenä ennätysvuonna - ja edellinen ennätysvuosi oli 2005. Taitaa NASA vain yrittää pelotella meitä?
Luin juuri kaverin suosituksesta Michael Crichtonin kirjan Pelon ilmasto. Valitettavasti en taida suositella kirjaa eteenpäin.
Crichton tuli jossain määrin kuuluisaksi reilu viisitoista vuotta sitten julkaistuaan kirjan Dinosauruspuisto. Vieläkin kuuluisammaksi - tai ainakin rikkaammaksi - hän tuli muutamaa vuotta myöhemmin, kun Steven Spielberg ohjasi kirjan pohjalta elokuvan Jurassic Park.
Nyt Michael on keksinyt, että ilmastonmuutos ja maapallon lämpeneminen on vain höyrypäisten luonnonsuojelujärjestöjen keino pelotella ihmiskuntaa ja kerätä siinä sivussa hieman rahaa. Kirjaa lukiessa tuli mieleen erään nimeltä mainitsemattoman uskonnollisen lahkon julkaisut; siinä määrin naivistisesti kirjailija yrittää johdatella lukijaansa kohti oikeaksi katsomaansa totuutta.
Tämänpäiväisessä Helsingin sanomien uutisessa kerrottiin NASAn ilmoituksesta, jonka mukaan Pohjoisnavan jääpeite on tämän vuoden sulamisjakson jälkeen pinta-alaltaan 25 % pienempi kuin edellisenä ennätysvuonna - ja edellinen ennätysvuosi oli 2005. Taitaa NASA vain yrittää pelotella meitä?
lauantai, 29. syyskuu 2007
Muumit majakkasaarella
Jos Enid Blyton olisi kirjoittanut valkoisista, pyöreistä peikoista, olisi eräs kirjoista ehkä ollut nimeltään otsikon mukainen...
Saniksen ex tempore -ideasta päädyimme tänään katsomaan Muumipappa ja meri -näytelmää Kansallisteatteriin. Ehkä lastennäytelmäksi jokseenkin väärin perustein mielletty Muumipappa ja meri osoittautui ohjaukseltaan piristävän erilaiseksi. Tehosteet ja trikit olivat hienosti toteutettu, ja ainakin tällaisen vähissä määrin teatteria harrastaneen leuka loksahteli tuon tuostakin, kun lavastajat ja valaistusvastaavat panivat parastaan. Osa yleisöstä taisi olla hieman liian nuorta näytelmän pelottaviin kohtauksiin. Yksikin pieni poika poistui paikalta kovan parun kanssa. Hetkeä myöhemmin äitinsä vielä yritti saada pojan takaisin katsomoon, mutta silloin poika parkaisi: "Siellä on vieläkin yö!", ja äiti päätti luovuttaa. Taisi jäädä melkoiset traumat teatterissa käyntiä kohtaan...
Teatterissa tulee käytyä valitettavan harvoin. Aina siellä käytyään tulee harmitelleeksi, miksi viime kerrasta on niin kauan.
Saniksen ex tempore -ideasta päädyimme tänään katsomaan Muumipappa ja meri -näytelmää Kansallisteatteriin. Ehkä lastennäytelmäksi jokseenkin väärin perustein mielletty Muumipappa ja meri osoittautui ohjaukseltaan piristävän erilaiseksi. Tehosteet ja trikit olivat hienosti toteutettu, ja ainakin tällaisen vähissä määrin teatteria harrastaneen leuka loksahteli tuon tuostakin, kun lavastajat ja valaistusvastaavat panivat parastaan. Osa yleisöstä taisi olla hieman liian nuorta näytelmän pelottaviin kohtauksiin. Yksikin pieni poika poistui paikalta kovan parun kanssa. Hetkeä myöhemmin äitinsä vielä yritti saada pojan takaisin katsomoon, mutta silloin poika parkaisi: "Siellä on vieläkin yö!", ja äiti päätti luovuttaa. Taisi jäädä melkoiset traumat teatterissa käyntiä kohtaan...
Teatterissa tulee käytyä valitettavan harvoin. Aina siellä käytyään tulee harmitelleeksi, miksi viime kerrasta on niin kauan.
torstai, 27. syyskuu 2007
Vuonna 2011
Tänään on siitä erikoinen päivä, että tulevaisuuteni on nyt jokseenkin selvillä seuraavien reilun kolmen vuoden ajan. Tällä hetkellä se paitsi kiehtoo, myös pelottaa. Sen tarkemmin menemättä yksityiskohtiin, voin kertoa, että olen mukana eräässä varsin mittavassa projektissa, jonka vaikutukset ulottuvat kymmenien tuhansien suomalaisten päivittäiseen elämään. Salaperäistä, eikö totta!
Ottaen huomioon työurani pituuden, siis oikeammin lyhyyden, on meillä yhdessä syytä olla asiasta hieman huolissamme...
Onneksi ympärilläni on alallaan Suomen pätevimpiin kuuluvia miehiä ja naisia, ja minä vain osa suurta kokonaisuutta. Terveisiä itselleni, vuoteen 2011.
Ottaen huomioon työurani pituuden, siis oikeammin lyhyyden, on meillä yhdessä syytä olla asiasta hieman huolissamme...
Onneksi ympärilläni on alallaan Suomen pätevimpiin kuuluvia miehiä ja naisia, ja minä vain osa suurta kokonaisuutta. Terveisiä itselleni, vuoteen 2011.
maanantai, 24. syyskuu 2007
Augeiaan talleissa
Isältäni olen perinyt rasittavan tavan uskotella itselleni, että siivoan silloin, kun todellisuudessa vain siirrän tavaroita paikasta A paikkaan B. Puolitoista vuotta kirjoituspöydän vieressä lojuneet opiskeluajan jäänteet, kasa laskutoimituksia ja pölyisiä prujuja, ovat nyt joka tapauksessa siirtyneet lattialta säilytyslaatikkoon. Opiskeluajat tuntuvat jo nyt etäisemmiltä kuin vielä aamulla. Enää ei fysiikan kirja muistuta minua siitä, että olisin voinut ahkerammin sen aukaista, eikä geologian kirja siitä, että piirustuspaperi oli noina aikoina vähissä...
Isän geenit eivät kuitenkaan vähästä lannistu: säilytyslaatikko saa nyt sijansa ... kirjoituspöydän vierestä.
Isän geenit eivät kuitenkaan vähästä lannistu: säilytyslaatikko saa nyt sijansa ... kirjoituspöydän vierestä.
