Synnyin vuonna 1979, muutamaa päivää ennen Three Mile Islandin ydinvoimalaonnettomuutta. Vaikutukset eivät onnekseni ulottuneet Keski-Pohjanmaalle, vaan selvisin lapsuudestani ilman suurempia vaurioita.

6-vuotiaana läksin kotoa kaupungille tutkimusmatkalle, vanhempieni tulkinnan mukaan siis karkasin. Kiinnijäätyäni sain elämäni ainoan kerran koivuniemen herrasta puolleni. En ole siitä katkera, tulipahan koettua. 2. luokalla pyörryin koulun aamunavauksessa sillä seuraamuksella, että hampaat tekivät alahuuleen reiän. Tulin myös aina bussissa pahoinvoivaksi.

Ala-asteella aloitin jääkiekon ja rumpujen soiton. Jääkiekon soitto oli hankalampaa, joten se loppui armeijan alkaessa. Rumpujen soitto jatkuu edelleen, tosin vuosien hiljaiselon jälkeen.

Opiskelin itseni akateemiseksi kirjainlyhenteeksi Tampereella. Valmistuin jouluna 2005, ja kahden viikon pitkäaikaistyöttömyyden jälkeen pääsin töihin helsinkiläiseen suunnittelutoimistoon.

Asun yhdessä keskisuomalaisen, 26-vuotiaan tytön kanssa. Hän opettaa ekaluokkalaisia lukemaan, laskemaan ja nostamaan. Meidät on kihlattu, toistemme toimesta. Tämän hetken kuuminta hottia on asunnon etsintä, joka jatkuu, jatkuu ja jatkuu...