Isältäni olen perinyt rasittavan tavan uskotella itselleni, että siivoan silloin, kun todellisuudessa vain siirrän tavaroita paikasta A paikkaan B. Puolitoista vuotta kirjoituspöydän vieressä lojuneet opiskeluajan jäänteet, kasa laskutoimituksia ja pölyisiä prujuja, ovat nyt joka tapauksessa siirtyneet lattialta säilytyslaatikkoon. Opiskeluajat tuntuvat jo nyt etäisemmiltä kuin vielä aamulla. Enää ei fysiikan kirja muistuta minua siitä, että olisin voinut ahkerammin sen aukaista, eikä geologian kirja siitä, että piirustuspaperi oli noina aikoina vähissä...

Isän geenit eivät kuitenkaan vähästä lannistu: säilytyslaatikko saa nyt sijansa ... kirjoituspöydän vierestä.