Jos Enid Blyton olisi kirjoittanut valkoisista, pyöreistä peikoista, olisi eräs kirjoista ehkä ollut nimeltään otsikon mukainen...

Saniksen ex tempore -ideasta päädyimme tänään katsomaan Muumipappa ja meri -näytelmää Kansallisteatteriin. Ehkä lastennäytelmäksi jokseenkin väärin perustein mielletty Muumipappa ja meri osoittautui ohjaukseltaan piristävän erilaiseksi. Tehosteet ja trikit olivat hienosti toteutettu, ja ainakin tällaisen vähissä määrin teatteria harrastaneen leuka loksahteli tuon tuostakin, kun lavastajat ja valaistusvastaavat panivat parastaan. Osa yleisöstä taisi olla hieman liian nuorta näytelmän pelottaviin kohtauksiin. Yksikin pieni poika poistui paikalta kovan parun kanssa. Hetkeä myöhemmin äitinsä vielä yritti saada pojan takaisin katsomoon, mutta silloin poika parkaisi: "Siellä on vieläkin yö!", ja äiti päätti luovuttaa. Taisi jäädä melkoiset traumat teatterissa käyntiä kohtaan...

Teatterissa tulee käytyä valitettavan harvoin. Aina siellä käytyään tulee harmitelleeksi, miksi viime kerrasta on niin kauan.